mitä ihmettä? mie en oikein osaa suhtautua.. jarno haluaa minusta vain kaverin koska "ajatuksen on sekasin, enkä oo valmis uuteen suhteeseen"..

baarissa se piti kättä minun lanteella, hymyili ja katsoi suoraan silmiin.. ja kävihän se käsi vähän muuallakin..

eikai se vain pelaa.. ei jarnon pitäny olla sellanen! tosin se oli humalassa ja pyysi seuraavana päivänä anteeksi jos pidin sitä törkeenä, mutta miten voin pitää sitä törkeenä kun tekisin mitä vain saadakseni sen.. ja jarno teki sen lempeästi. ei mulla tullu hyväksikäytetty eikä likanen olo sen kosketuksesta..onneksi kuitenkin kävelin pois siitä. hymyilin ja lähdin, en mie oikeastaan edes suunnitellu jäämistä. kattokohan se perään? ajatteleeko se minua koskaan? MITÄ SE MINUSTA HALUAA?

"kaveri" se sanoo, mutta eleet antaa ymmärtää ihan muuta. jos se haluais minusta vain hetken huvia nii miks se sitten ois "jättäny" minut.. miks se ois ollu niin huolissaan siitä että loukkaa minua?

voi herrajumala taas mie teen tätä! mie teen omassa päässäni mukavimmastakin jätkästä kieroilevan paskan..ei kannattais suurennella toisen parin kaljan jälkeen tekemiä juttuja, eikä olla näin saatanan vainoharhanen koko ajan. eilen mulle oli vielä selvää, että rauhassa katon mitä tästä tulee.. jos jarno minut haluaa niin se kyllä tulee sitten minun luo. ja jos ei niin ei sitten, mie en aio roikkua ja rukoilla.. jos et jarno kulta hyvän päälle ymmärrä niin vejä sitte kuivat. kiitos.

Tapasin pojan.. Se on mukava poika, kultainen ja huomaavainen poika. Sillä ei oo täydellinen vartalo, eikä se ole komein mitä mulla on ollu.. mutta ihastuin siihen ihan liikaakiin. Ihastuin niihin sinisiin silmiin ja hymyyn. Luulin että olen nyt vihdoinki löytäny sellasen joka minustakin oikeasti välittäis ja jonka kanssa oikeasti voisin olla onnellinen.

Olin niin ihastunut etten tajunnu pieniä vihjeitä. "Mulla on vähän epävarma olo" Järkytyin, mutta en ajatellut että se tarkottais kaiken loppumista..

"Mie en ole vielä valmis uuteen suhteeseen". Tiesin sen.. Näin mulle aina käy. Se on jotenkin väistämätöntä. Ensin ei tuntunut juuri miltään. Tuijotin vain hiljaa eteeni.

"Mulla tuli aina huijari olo sinun kans". Niin.. Ketä sie huijaat jos rakastat vielä entistä tyttöystävääs. Puhuit siitä nii lempeään sävyyn että teki mieli itkeä..

"Ajattelin että se menis ohi, mutta ei se menny. Minua alko vain ahistaan ja tuntu että satutan sinua vielä enemmän jos jatkan tätä". Kiitos, että ajattelet minun tunteita.. se onkin uutta mulle. Kiitos, että silität minun päätä kun vain mykkänä istun enkä tiiä mitä sanoa.

Ei meillä paljoa kerennyt olla.. Muutaman viikon miltei rakastin sinua. Eniten tässä sattuu se, että menetin nuin kultaisen pojan huonon ajoituksen takia.. kukaan ei oo aiemmin ajatellu minun tunteita nuin paljoa, saati välittäny niistä.

.. "älä käännä selkää mulle" se sanoi kun lähdin.. oli pakko lähteä vaikken halunnut. en pystynyt pidättämään itkua yhtään kauempaa.. Aloin itkeä kun painoin oven kiinni. Istuin autossa hetken, haukoin henkeä ja itkin. Pysähdyin kaupungissa vihreisiin valoihin, tajusin virheeni vasta kun takana tuleva volvo ohitti minut. Säikähdin ja kun valot vaihtu jo punaiselle lähdin liikkeelle. Ei minua ois haitannu vaikka johonkin olisin osunutkin.

Ehkä olen pikkusen ylidramaattinen.. ehkä pikkusen tyhmä. Ehkä olen yliherkkä ja naiivi, kun alan heti rakentaa pilvilinnoja ja haaveilla. En voi sille mitään.. sellanen mie vain olen.

.. mutta.. ehkä me vielä löydetään toisemme kun se saa korjattua ittensä? sovittiin että ollaan ystäviä edelleen.. kai mieki ansaitsisin jo sellaisen onnellisen elokuvalopun? paljon olen saanu poikien takia kärsiä ja itkeä, mutta vielä kenenkään takia en ole vihreisiin pysähtynyt.

Sitä en vain jaksa uskoa, että miten voi muutama viikko kolahtaa näin pahasti? Näiden muutaman hullun viikon loppuminen tuntuu melkein yhtä pahalta kuin neljä vuotta kestäneen ensirakkauden. miten se on mahollista?